juon päivän ensimmäistä kahvi-annostani marjapuuronpunaisesta muumimukista. mymmelimukista. siitä juominen saa olon heti vähän paremmaksi, vaikka siellä olisi sisältönä mitä. otsalohkossa, siinä tienoilla missä kolmas silmä voisi olla mutta tuuman verran syvemmällä, kytee pienen pieni päänsärky. niin pieni, että se on oikeastaan vaan kivistystä vielä. en juonut aamulla kahvia, kun tiesin etten kuitenkaan malttaisi juosta ensimmäisenä työpäivänäni jatkuvasti tauoilla.

olen harmaan ja pelokkaan hiirulaisen ulkokuoreen piiloutunut kyyninen pikku anarkisti, pikemminkin siis myy tai muikkunen kuin nipsu jonka tavoin käyttäydyn. odotin tätä päivää epävarmana ja vähän peläten, mutta yllätin itseni sillä, etten mennyt paniikkiin, en edes silloin kun virheitä sattui. olen näytellyt viimeksi ylä-asteella, ja silloinkin vain pienessä roolissa. ala-asteella olin siinä aika hyväkin. ehkä se johtuu persoonani epätavallisen kehittymättömästä asteesta. olen mallinukke ja ympäristöni määrittää mitkä kasvot päätyvät naamarikseni. tänään naamio oli kassatädin, ja luulen että se istuu kasvoilleni aivan yhtä hyvin kuin kenen tahansa.

voisin juoda toisen kupillisen kahvia ja kömpiä petiin koiran viereen lukemaan muumipeikosta ja pyrstötähdestä. muumit ovat lohtukirjallisuutta ja luovat perspektiiviä elämään. muumeja katselin lapsenakin aina uudestaan ja uudestaan, enkä usko, että niihin voisi koskaan kyllästyä.