lonkeron mausta tulee minulle aina mieleen ensimmäinen opiskeluvuoteni kaupungissa jossa en tuntenut ketään ja jossa tutustuin itseeni. lonkero on yksi harvoista alkoholijuomista joihin enää suostun koskemaan, ja se maistuu aina navakalta tuulelta, sumulta ja lämpimältä auringolta vanhassa kaupungissa.

pelailen musiikkipainotteisia pelejä läppärillä ja odotan lelukitaran ja tanssimaton saapumista postitse. olen aina pitänyt enemmän konsolipeleistä ja etenkin musiikkia yhdistelevistä. aikani kuluu nykäyksittäin ja varjoihin kadoten kun aivoni keskittyvät täysin seuraamaan muotoja ja värejä ja toistamaan rytmiä ruumiillani.

en pidä humalasta, mutta pieni päihtyminen sopii nyt hyvin fyysiseen ja henkiseen olotilaani. rentoudun sekä mielessä että ruumiissa ja keskityn vain purkamaan päästäni kaikki tukokset. lähes ilmaista terapiaa. vatsa on ruoasta pinkeä ja luulen, että tänä yönä tulen nukkumaan sikeästi.

(olen tilannut taas pari uutta levyä, flyleafia ja aaronia. olen heikko kauneuden edessä.)